(lue vaikka edgen Nooralla)
Tänä teknologian ihmekautena alku tuntuu olevan pelkkää kirjoitusta, missä tekoälyn hyödyntäminen tuottaa heti alussa liikaa sisältöä, aivan kuin se olisi generoinut aloitussivulta lähtien valtavan määrän kaikkea mahdollista. Tämä saattaa hämmentää pienempää käyttäjää... huh huh... (Rekursiota? ...)
Tarjolla on lukemattomia härpäkkeitä ja bisnesmalleja, jotka pakottavat ajatukset lokeroihin, joissa järkeily voi seisoa seuraavat puoli vuotta, kun nykyinen kehitys kulkee nopeaa vauhtia ohi kaiken luodun. Tekoäly itsessään saattaa saavuttaa ihmisen älykkyyden noin 20 vuodessa ja sen jälkeen jatkaa menojaan...
Ajatus nykyisen tekoälyä tukevan kotisivukoneen kokeilemisesta lähti liikkeelle siitä, että olen jo tympiintynyt perinteisiin kotisivukoneisiin. Tekoälyä käyttäessäni tämä tuntuu paluulta vanhaan, mutta erona on, että tekoäly on tässä suoraan käytettävissä. Jää nähtäväksi, mitä tällä saadaan aikaan, mutta tuoreeltaan analysoin tekoälyn kehitystä siten, että runsaudenpulasta huolimatta taustalla näkyy vain suhteellisen harvoja taustatekoälyjä, joita yritysmaailma hyödyntää. Tämä muistuttaa video-editorien kustomointia, jossa kaikki mainostavat itseään ilmaisina ja parhaana vaihtoehtona. Pintaa syvemmältä asiaa tutkittaessa voi huomata, että kaikki palvelut eivät todellakaan ole ilmaisia, jos tarkoitetaan jotain rajoitusta, koeaikaa tai vaikkapa sitä, että mainostamalla voi sitten tehdä jotain.
Amerikkalaiset ovat keksineet uuden tavan ajatushautomoille, jossa asiakkaat ideoivat kaikkea, ja yritys nappaa ne itselleen ilmaiseksi. Microsoft tunkeutuu todella aggressiivisesti kotitietokoneille ja nykyään myös puhelimiin, seuraten käyttäjien tekemisiä ja muistaen kaiken aikaisemman, josta voi syntyä käyttäjäprofiili; tiedot myydään surutta kolmansille osapuolille markkinoinnin nimissä...
En tässä nyt syvänny vapaaseen markkinatalouteen, jossa voi olla joko vapaasti tai taskut tyhjinä. Kulutuskapasiteetti ei työttömillä nouse, vaan laskee.
Ajatuksissani on juuri nyt tekoälyn tuoma renessanssi innovatiivisuuteen. Luoville ihmisille tekoäly on kultakaivos, josta voi ammentaa loputtomasti uusia ideoita.
Tapio
Meinaan sitten kehitellä uutta retkeilyvideotä sekatekniikoilla... käsissä on " vaan galleria" jota voi käyttää myös diakuvina...
Muuten hyvä analyysi mutta stoorissa on virheellinen paino " syömisien jälkeen" ... oikea paino olisi n.10 kg.
Tein summa mutikassa retkeilysuunnitelman Repoveden kansallispuistoon mutta siinä oli lopulta turhan paljon vireheitä että
teen koko juttua uudelleen... edelleen päämotivaatio tämä editoinnin suhteen olisi lopulta saada aikaan video .
Aivan ensimmäinen pikkujuttu on pelkkien retkivarusteiden esittäminen jossa voi jokin fonttineuroottikko juuttua alkuun
pohtiessaan kaikkea nippelitietoa missä luultavasti yksi keskeinen kysymys on ollut aina varusteiden paino. Tästä yhtenä
ääriesimerkkinä kokemukseni Lapissa seikkaillessani että ajoin ystävättärini kanssa auton erään metsähallituksen luontoreitin
varrelle ja kävimme pikavisiitillä yhdellä eräkämpällä eikä minulla ollut varusteina kuin hiilimustatut aurinkolasit, trip mehua ja
karkkipussi... pitkospuut johtivat läheisellä eräkämpälle josta sitten totesi että olisihan se ollut mukava olla tulitikut ja makkraraa
mukana... Tämä vain tälläisenä harvinaisena humoristina heittona retkeilystä jota en voi suositella kaikille.
Retkeilyn nautittavuus ja turvallisuus perustuvat ensisijaisesti kantamuksen painon hallintaan, jossa nyrkkisääntönä pidetään, että rinkan kokonaispaino tulisi olla enintään 20 % omasta kehonpainosta ja viikonloppureissulla tavoitepainon tulisi asettua 12–15 kilon välille. Optimaalinen varustelista rakentuu noin 7–9 kilon peruspainon ympärille, jota täydennetään noin 700–900 grammalla energiatiheää ruokaa päivää kohden, kun taas veden kantamista kannattaa minimoida hyödyntämällä matkan varrella olevia luonnonvesilähteitä. Samalla on kuitenkin tärkeää tiedostaa yksilölliset erot: vaikka prosenttiperusteinen ohje antaa hyvän suuntaviivan, ihmisten fyysinen suorituskyky, kehonrakenne ja aiempi kokemus vaikuttavat merkittävästi siihen, mikä on todellisuudessa kestävä ja mielekäs kuorma. Siinä missä toiselle 15 kiloa selässä on kevyt kantaa, toiselle sama paino voi olla merkittävä fyysinen rasite, mikä tekee varusteiden karsimisesta ja oman sietokyvyn rehellisestä arvioinnista aina ensisijaisen tärkeää ennen maastoon suuntaamista. Tehokas pakkaaminen ja turhien "varmuuden vuoksi" -varusteiden karsiminen ovatkin avainasemassa, sillä painavimpien varusteiden sijoittaminen rinkan keskelle lähelle selkää sekä tarkka punnitseminen ennen lähtöä varmistavat kaikille sopivan ergonomisen ja kevyemmän etenemisen maastossa.
Meinaan tehdä vielä lisää retkiaiheisia juttuja (videoita) mutta eka viritys meni kyllä uuden tekniikan opetteluun ...
Tein lopulta " oman kompanssin" koska pää meni pyörälle erinäisten tekoälyjuttujen yms. seikkojen takia missä kieli on edelleen
joskus todella haastavaa... pelkkien 3D projektioiden suhteen voi hiiltyä siitä ilosta että ei saa kuvaan edes yhtä E kirjaita oikeinpäin.
Kuvassa on sitten oma karsittu versio kompanssista missä ilmansuunnat on Suomalaisilla kirjaimilla. Punainen on siis kansainvälisesti
sovittu ¨osoittamaan pohjoiseen. Se on sitten toinen juttu miten ihmeessä neulat on " kalibroitu" osoittamaan oikeaa ilmansuuntaa.
Samanlaisen härpäkkeen saa aikaan kokeilemalla laittaa neula vaikka mukiin siten että se pysyy pinnalla jollain ilveellä jonkä jälkeen
neulan pitäisi asettua pohjois-etelä aksentille . Tein pelkistetyn kompanssin siksi että törmäsin sattumalta tekoälyn luomaan vanhan
malliseen kompanssiin missä ei ole nykyaikaisista kompansseista tuttuja pohjalevyn suuntaviivoja jotka kohdistettaisiin
kartan pystyviivojen ( Meridiaanien ) mukaan.
1. Kartan suuntaaminen Aseta kartta tasaiselle alustalle. Aseta neulakompassi kartan päällä siten että kompanssin vasemmalla tai oikealla sivulla suunnataan alkupiste kohti maalia.(P) Käännä koko karttaa niin, että neula osoittaa kartan pohjoista kohti. Nyt karttasi on ”suunnattu” eli se vastaa maastoa: kartan pohjoinen osoittaa oikeaan pohjoiseen.
2. Suunnan katsominen ... Siis pitämällä suunnattu
kompanssi kartalla nähdään menosuunta joka oli ensin
valittu kartalta joka hieman vaikeaselkoisesti tarkoittaa
juurikin sitä kompanssin pidemmän sivun P-kärkeä.
3. Maamerkkien käyttö Yksinkertaisella neulakompassilla eteneminen perustuu enmmän maastomerkkien havaitsemiseen ja niiden hyödyntämiseen kartalla kuin sokeasti luottaa siihen
minne kompanssi osoittaa.
Ohessa olevaan karttaan tuli taas tekoälyn virhe ilmansuunnan
suhteen missä etelä pitäisi olla tietysti merkitty E kun
tekoäly sai väännettyä siitä G ... elämä on...
En ole kompanssia elämäni aikana juurikaan tarvinut ja vaikka olen se jo joskus lapsena oppinut käyttämään olen voinut sen myöhemmin
unohtaa... siis se yksinkertainen asia voikin muuttua monimutkaiseksi jos ei oikein sisäistä koko tapahtumaa.
Voisi sitten viisastella että toiminallisesti homma sujuu paremmin kuin jonain geometrisenä haasteena varsikin kun ottaa
huomioon että pelkkien kompanssien suhteen huomasin heti käyttelyssä kuinka epätarkkoja ne voivat olla... voisi sitten
viisastella aiheesta että jos otat suuntaa lähietäisyydeltä on todenäköinen suunta päin honkia mutta tarkentuu pidemmällä
matkalla ja sitten taas päinvastoin... ei tästä aiheesta tämän enempää..
Maastossa voi yrittää suunnistaa myös muilla tavoin joista mieleen on jäänyt ainakin kello, etelän puoleiset poikkeamat
luonnossa tai avaruuteen tähyillessä mm. otavan tähdistö joka sojottaa pohjoiseen päin...
Yleensä riittää pelkkä näppituntuma .Yksi mottoni Suomessa asuessani on ollut että " ei täällä voi eksyä kun on
rajat ympärillä" ...